N3M Power Rally 09.11.2013
Kilpailun järjestäjä oli laatinut osanottajille hienon reittikokonaisuuden, sisältäen niin vauhdikkaat valtiontienosuudet, kuin tarkkaan ajettavat yksityistienosuudetkin.
Kilpailupäiväksi luvattu vesisade ei onneksi häirinnyt kilpailupäivän ajosuorituksia kovinkaan paljoa, sillä sade alkoi vasta kilpailijoiden startatessa päivän viimeiselle erikoiskokeelle.
Haasteellinen kilpailureitti vaati jälleen omansa ja keskeyttäneiden lista kasvoi mitä pidemmälle ilta eteni. Teiden liukkaus ja varsinkin pimeässäajo, oli monelle päivänvaloon tottuneelle kuljettajalle haasteellinen koitos, kuten myös itsellemme. Silti näkisin, että tällaiselle iltakilpailulle olisi varmasti kysyntää myös jatkossakin. Osallistuisin itse ainakin vastaavanlaiseen tapahtumaan. Järjestäjältä hieno suorite kilpailun läpiviemisestä ja haasteellisesta kilpailureitityksestä. Autokunta kiittää 🙂
Luokkamme mitalisijoitukset karkasivat erikoiskokeella kaksi, kun osuimme vauhdikkaasti kylki edellä suurehkoon kiveen, hajottaen samalla oikeanpuoleisen vanteen, sekä alatukivarren. Pääsimme kuitenkin tilanteen jälkeen jatkamaan matkaa, vaikkakin ohjauspyörä hurjasti ravistikin. Loppuosuuden tultiin mitä uskallettiin ja eroa kärkeen jäi ainoastaan 5,5 sekuntia. Helppoa näin jälkeenpäin jossitella, että mikä olisikaan ollut erikoiskoesijoitus ilman harmittavaa tapahtumanpoikasta.
Erikoiskokeen jälkeisellä huoltotauolla saatoimme vain todeta aiheutuneet vahingot. Alatukivarsi oli taipunut osumasta ja painoi hiekkapeltiä jarrulevyä vasten. Pyörän sijaintikin oli muuttunut siinämäärin, että se hankasi lokasuojaa käännettäessä. Kääntäminen siis hiukan vaivalloista 🙁 Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja jatkaa kilpailua. Uudet pyörät alle ja toivottiin, että tukivarsi kestää loput röykytykset. Kaksi viimeistä erikoiskoetta tultiin isoimmat kuopat kiertäen, tavoitteena maaliinpääsy. Tässä myös onnistuttiin 🙂
Luokkasijoituksemme oli lopulta kuudes ja voimmekin pitää tätä osaltamme selviytymisvoittona. Harmitus oli kuitenkin päällimmäisenä maaliintullessa, sillä eväät olivat olemassa paljon parempaankin lopputulokseen…, mutta tämähän on tätä motorsporttia!
Huoltotehtävissä Juha (Moppi) Saastamoinen, sekä Tero Roni. Kiitokset kilpailupäivän työpanoksesta.
T: Petri
Harmituksen voin hyvin kuvitella, sillä se kuitenkin tarttui ihan meikäläiseenkin.. :/ Mutta kuten kirjoititkin niin se on motosporttia 😉
loppujen lopuks hyvin ajettu kisa, onnittelut siitä!
Mielenkiintoista oli kyllä ensimmäistä kertaa olla mukana seuraamassa pimeän ajon kisoja..moottorien äänet kuului jo kaukaa, ajovalot kajastivat jo hyvinkin pitkältä ja katsojien ohitse sujahtikin niin nopeasti kisa-auto että takavalojakin kerkesi vain muutaman sekunnin näkemään, kunnes taas laskeutui hiljaisuus ennen seuraavan auton tuloa.
EK1.sen puolessa välissä oli kyllä katsojia kerääntynyt tiukkaan s-mutkaan todella kiitettävästi ja tunnelma ainakin oli rattosaa.. Kertakäyttö grilleistä ( ja niitä oli useita 😀 ) leijui makkaran tuoksu ja taisi usealla olla mukana vettäkin väkevämpää 😉 Sen verran jopa maamme laulu raikui metsän reunoilla. 🙂 Jospa itse muistaisi seuraavan pimeän ajon kisaa katsomaan mennessä ottaa ihan taskulamppukin mukaan. 😉 😀